Markkinoinnin ylituotanto, tekeekö uusi teknologia ongelmasta suuremman vai pienemmän?

Sisältöä voidaan luoda nopeammin. Kampanjoita voidaan kohdentaa tarkemmin. Asiakasdata auttaa ymmärtämään tarpeita, ja automaatio tekee prosesseista tehokkaampia.

Kehitys tarjoaa valtavasti mahdollisuuksia.

Mutta olen alkanut pohtia toista kysymystä:

Mitä tapahtuu markkinoinnin ylituotannolle, kun tuotannon tehokkuus kasvaa nopeammin kuin ymmärryksemme siitä, mitä oikeasti tarvitaan?

Tuotamme enemmän, mutta tuotammeko tarpeeseen?

Markkinoinnissa ylituotantoa voi tarkastella kahdesta näkökulmasta.

Digitaalisessa maailmassa tekoäly mahdollistaa valtavien sisältömäärien tuottamisen. Erilaisia tekstejä, kuvia, mainosversioita ja kampanjamateriaaleja voidaan valmistaa hetkessä.

Fyysisessä markkinoinnissa ylituotanto voi puolestaan näkyä esimerkiksi ylimääräisinä esitteinä, vanhentuneina brändimateriaaleina, käyttämättä jäävinä mainoslahjoina tai väärään tarpeeseen hankittuina tuotteina.

Näitä yhdistää sama peruskysymys:

Onko tuotanto lähtöisin aidosta tarpeesta vai siitä, että tuotanto on muuttunut helpoksi ja edulliseksi?

Teknologia voi tehostaa myös tuhlausta

Uusi teknologia ei itsessään ole vastuullisuuden vastakohta. Päinvastoin oikein hyödynnettynä se voi auttaa vähentämään hukkaa, parantamaan ennustettavuutta ja kohdentamaan resursseja paremmin.

Mutta teknologia voi myös nopeuttaa väärää tekemistä.

Jos kampanjoiden määrä kasvaa, sisältöjen versioita tuotetaan enemmän ja markkinointimateriaalien hankinta pirstaloituu yhä useammalle toimijalle, tehokkuus ei välttämättä vähennä ympäristökuormitusta.

Se voi jopa kasvattaa sitä.

Siksi vastuullista markkinointia ei pitäisi arvioida pelkästään sillä, kuinka tehokkaasti pystymme tuottamaan ja jakamaan viestejä.

Meidän pitäisi kysyä myös:

Kuinka paljon materiaalia todella tarvitaan?

Mitä jää käyttämättä?

Kuinka kauan materiaali säilyy relevanttina?

Voimmeko hyödyntää olemassa olevia varastoja?

Tiedämmekö hankintojen ympäristövaikutukset ja kokonaiskustannukset?

Brändimateriaalit tarvitsevat omistajuutta

Olen markkinointilogistiikan parissa työskennellessäni törmännyt ilmiöön, jossa yrityksellä ei välttämättä ole selkeää omistajaa fyysisten brändimateriaalien koko elinkaarelle.

Markkinointi suunnittelee. Hankinta tilaa. Tuotanto valmistaa. Logistiikka varastoi ja toimittaa. Myynti, tapahtumat ja muut sidosryhmät käyttävät.

Mutta kuka vastaa kokonaisuudesta?

Kuka tietää, mitä on tilattu, kuinka paljon varastossa on, ovatko materiaalit ajan tasalla ja mitä niille tapahtuu käytön jälkeen?

Ilman kokonaisuuden hallintaa teknologia voi auttaa optimoimaan yksittäisiä vaiheita, mutta samalla kokonaisuus jää pirstaleiseksi.

Tehokkuudesta vaikuttavuuteen

Ehkä meidän pitäisi siirtää markkinoinnin huomio yhä vahvemmin tuotannon määrästä tuotannon vaikuttavuuteen.

Ei kysytä vain, kuinka nopeasti pystymme tuottamaan uuden materiaalin.

Kysytään, tarvitsemmeko sitä.

Ei kysytä vain, kuinka paljon saamme tuotettua kampanjamateriaalia budjetilla.

Kysytään, kuinka paljon siitä todella käytetään ja millaisen arvon se tuottaa.

Ei kysytä vain, voimmeko automatisoida hankinnan.

Kysytään, voimmeko samalla hallita kustannuksia, varastoja, materiaalien elinkaarta ja ympäristövaikutuksia paremmin.

Vastuullinen markkinointi ei tarkoita vähemmän teknologiaa. Se tarkoittaa parempia päätöksiä teknologian avulla.

Tulevaisuuden kilpailuetu ei ehkä ole siinä, kuka pystyy tuottamaan eniten markkinointimateriaalia nopeimmin.

Se voi olla siinä, kuka hallitsee parhaiten materiaalien tarpeen, elinkaaren ja todellisen vaikuttavuuden.

Miten sinä näet asian?

Lisääkö uusi markkinointiteknologia markkinoinnin ylituotannon riskiä vai tarjoaako se meille vihdoin paremmat työkalut sen vähentämiseen?

#markkinointi #tekoäly #vastuullisuus #logistiikka #hankinta #kestävyys

Kirjoittaja on Mastoksen liiketoimintajohtaja Esa Hyvärinen