Vaikeaksi koettu vastuullisuus

Haastattelimme kesän ja alkusyksyn aikana suomalaisten keskisuurten yritysten päättäjiä vastuullisuudesta. Saimme langan päähän 23 vastaajaa. Kohderyhmä rakentui First North listalla olevista sekä kasvusuuntautuneista perheyrityksistä ja pääomasijoittajien portfolioyhtiöstä. 

Puolet vastaajista (11) kertoi yrityksen olevan tasolla “olemme tehneet erilaisia vastuullisuustoimia”. Tämän tason ylitti neljä yritystä, jotka kertoivat asettaneensa liiketoiminnalle varsinaisia vastuullisuustavoitteita ja seuraavansa niitä systemaattisesti. Iso osa oli vasta lähtökuopissa, sillä kuusi kuvasi yrityksen olevan lähinnä kiinnostunut vastuullisuudesta ja käyvän siitä keskusteluja. Ja kahden yrityksen mielestä vastuullisuus ei koske heidän liiketoimintaansa.

Mikä on oikeasti suomalaisten yritysten suhde vastuullisuuteen? Kuinka tärkeänä se koetaan?  Puhetta vastuullisuudesta riittää. Syksyn ajan olemme herätelleet erityisesti kaltaisiamme vastuullisuuskuplassa toimivia huomaamaan, että suomalaisilla yrityksillä on vielä matkaa tilanteeseen, jossa vastuullinen liiketoiminta on itsestäänselvää, mitattavaa liiketoimintaa.  

Vastanneet yritykset kyllä tunnistivat hyvin kasvaneen huomion vastuullista liiketoimintaa kohtaan. Vastuullisuuspainetta asettavat useimmille rahoittajat, sijoittajat, työntekijät, kumppanit ja asiakkaat. Yritysten keinona tunnistaa näiden tahojen vastuullisuusodotuksia mainittiin lähes poikkeuksetta vain keskustelut. Ilmeisesti odotuksia ei kerätä mainetutkimuksista, vastuullisuusselvityksistä, ei poimita trendiraporteista, ilmastoraporteista, toimialauutisista tai mediasta. Ainakaan kukaan ei maininnut näitä. Ilmeisesti sidosryhmien ajatuksista päästään riittävästi kärryille keskustellen. Jäin pohtimaan, miten hyvin päättäjän aika riittää kaikkiin näihin keskusteluihin.

Suomalaisissa yrityksissä vastuullisuus koetaan edelleen hähmäisenä, moniulotteisena ja vaikeanakin. Kuilu yritysten puheen ja tekojen välissä on totta. Vastaajamme määrittelivät yrityksen vastuullisuuden jokainen omin sanoin. Se tarkoittaa mm. lain noudattamista, hyvää yrityskansalaisuutta, eettistä toimintaa, ihmisten huomiointia, ympäristön huomiointia. Ihan hyvä - mutta nämähän ovat odotuksia normaalille bisnekselle. 

Vastuullisuuden oikeaan määritelmään liittyy ajatus siitä, että yritys ylittää normien ja lakien velvoitteet ja tuottaa niitä laajemmin yhteiskunnallista hyvää. Kun meitä kiritetään yhteiskunnan toimesta näissä normeissa (EU, lainsäätäjät, kuluttajat, kansalaisjärjestöt, päämiehet) tulisi oikeasti vastuullisen toimijan kirittää itseään koko ajan normia ylittävässä hyvän tuottamisessa. Vastuullisuus on aina enemmän kuin lakisääteiset velvoitteet.

Puheen ja tekojen kuilun ylittämiseen auttaa vastuullisuuden nivominen kiinteästi osaksi liiketoiminnan tavoitteita konkreettisten toimien ja niitä seuraavien avainmittareiden avulla. Yhteiskunnallisen hyvän tuottamisesta tulee näin mitattavaa. Jo nyt on selvää, että muutaman vuoden päästä entistä useampi sidosryhmä tulee haastamaan niitä yrityksiä, joilla ei ole esittää mitään vastuullisuuskonkretiaa. Pelkkä subjektiivinen “olemme vastuullisia” mantra omassa viestinnässä ei enää ylläpidä yrityksen uskottavuutta. Vastuullisuus pitää pystyä kuvaamaan konkreettisina, objektiivisesti arvioitavina tekoina. Muuten tuo kuilu jää edelleen ylittämättä. Ja markkinat äänestävät jaloillaan.